0
0
Oululainen Miikka Koivisto, 70, saa suitsutusta
palloilulajien moniosaajana, jolla on harvinainen taito
kesyttää lähes pallo kuin pallo
Aktiiviliikkuja ei tee numeroa SM-mitaleistaan tai harjoitusmääristään, vaan kannustaa
jokaista löytämään juuri itselleen sopivia kuntoilutapoja.
Lounashetki on juuri alkamassa, kun Miikka Koiviston puhelin soi. Koivisto vastaa, juttelee
hetken ja päättää puhelun.
– Linnanmaan jäähallissa oli juuri alkamassa OuPa:n kaukalopallojoukkueen harjoitukset.
Kaveri kyseli, että missä olen.
Tarkistussoitto ei ole yllätä, sillä yleensä Koivisto, 70, on paikalla – oli kyse sitten
kaukalopallon, jalkapallon, jääkiekon tai salibandyn harjoituksista. Koivisto on oululaisen
urheilun moniosaaja, jota pallo tottelee lähes lajissa kuin lajissa.
Ennen kaikkea Koivisto on energisen ja kunnostaan huolta pitävän eläkeläisen perikuva.
Omanlaisensa teräsmies, joka on jatkuvasti liikkeessä.
Mutta tällä kertaa kevättalven arkipäivä tarkoittaa Koivistolle harvinaista poikkeusta.
– Tänään minulta jäivät jo aamulla jalkapalloharjoitukset väliin. Varotoimi, takareidessä on
ollut hieman tuntemuksia.
Koivisto huolehtii, että hän on pelikunnossa, kun myöhemmin samalla viikolla Vuokatissa
jaetaan kaukalopallon ikämiesten SM-mitalit.
Leporatkaisu on samantyyppinen kuin seiväshyppääjä Wilma Murrolla, joka taannoin jätti
MM-hallikisan kesken. Myös Koivisto tietää, milloin on oikea aika hieman höllätä ja antaa
keholle aikaa palautua urheilun rasituksista.
Tuirassa varttunut Koivisto kasvoi kiinni liikunnalliseen elämäntyyliin jo lapsena.
Nuoruudessa päälajeja olivat jääpallo ja jalkapallo, vaikka ajan henki toki oli, että vapaa-
aika kului ulkoilmassa kaikkien mahdollisten aktiviteettien parissa.
– En ikinä ole ollut lahjakkain urheilija, mutta harjoittelulla olen saanut kiinni muita. Olen
aina käyttänyt treenaamiseen omaa aikaa. Myös silloin, kun olin vielä työelämässä,
kirvesmiehenä leipänsä tienannut Koivisto sanoo.
Koivisto voitti aikoinaan OLS:n riveissä kaksi jääpallon Suomen mestaruutta, mutta kenties
parhaiten hänet muistetaan takavuosilta kaukalopallon parista. Koivisto oli lajin oululaisen
suurseuran Bandy-84:n keskeisiä toimijoita.
– Olin aikanaan perustamassa Bandy-84:ää. Tarkoitus oli rakentaa seura, joka vähän
pärjäisikin.
Tavoite toteutui.
– Suomen mestaruuksia on seitsemän. Toimin Bandyssä myös pelaajavalmentajana.
Koivisto näki aitiopaikalta kaukalopallon 1990-luvun kukoistuksen. Tie vei
maajoukkueeseen ja lopulta myös sen päävalmentajaksi.
Yksi Koiviston urheilu-uran tärkeistä hetkistä ajoittuu vuoteen 1980. Silloin hän löysi tiensä
golfin ihmeelliseen maailmaan.
Tuolloin Oulussa pelattiin vielä Kaukovainion 9-reikäisellä kentällä, jonka vieressä Koivisto
asui.
– Hankimme kahden kaverin kanssa puolikkaan mailasetin yhteiskäyttöön. Oli totta kai
haastavaa pelata sillä tavalla, mutta intoa riitti. Pelasimme aina niin pitkään kuin kentällä
riitti valoa. Yksi meistä kolmesta oli muiden edellä kuuntelemassa, mihin pallo tippui.
Golf koukutti Koiviston kerrasta. Hänestä on kehittynyt vuosikymmenten aikana pelimies,
jonka taidot tunnetaan hyvin Oulun seutua laajemmalla alueella. Yksi kohokohta toteutui
viime kesänä, kun Koivisto voitti M70-sarjan Suomen mestaruuden Hämeenlinnassa.
Koivisto ei tee numeroa saavutuksistaan, mutta ensimmäistä golfin SM-kultaansa hän
arvostaa.
– Mestaruus on aina mestaruus.
Viime vuonna hän pelasi senioreiden Aluetourin kisassa kierroksen 69 lyönnillä eli
täsmälleen omaan ikälukemaansa. Suoritus keräsi golfpiireissä ansaitusti paljon huomiota
ja alleviivasi Koiviston pelillistä tasoa. Harva kykenee samaan.
– Espanjassa pelasin kierroksen ikäni alle: 67 lyönnillä kentällä, jonka par-tulos tosin oli
68. Mutta joka tapauksessa viime kesä oli yksi golfurani parhaista. Pyrin koko ajan
kehittymään ja katson videoita, jos niissä olisi juttuja, joita voin poimia peliini.
Golfissa on yksi ulottuvuus, jota joukkuelajit eivät tarjoa.
– Aina saa katsoa peiliin, jos peli ei suju. Ei voi syyttää puolustajia tai maalivahteja,
Koivisto nauraa.
Taituri ynnää, että viime kauden aikana hänelle kertyi noin 150 golfkierrosta, jos pelit
Suomen rajojen ulkopuolella lasketaan mukaan. Samalla tuli tallattua matalasykkeisellä
teholla satoja kilometrejä puolihuomaamatta.
Kun ihminen on liikkunut koko ikänsä, siitä on tullut elämäntapa. Koivisto myöntää, että
hänen ei ole helppo pysyä paikoillaan.
– Päivittäinen liikunta on vähän kuin kahvinjuonti. Sitä tarvitsee aina sen päivittäisen
annoksen. Myös lepopäivääni kuuluu jotain kevyttä liikuntaa. Vaikka sitten vähän kävelyä,
Koivisto kuvailee.
– Jos joskus taannoin olin pari päivää tekemättä mitään, vaimo saattoi sanoa, että
menehän jo johonkin hallille liikkumaan siitä.
Intohimo urheiluun ei tarkoita, etteikö Koivisto seuraisi myös muita asioita. Kiinnostus
taiteeseen tulee verenperintönä. Koiviston isä Pentti ja isoisä Aukusti olivat aikakautensa
tunnettuja taidemaalareita.
– Tykkään käydä taidemuseoissa. Kun olimme Suomen kaukalopallomaajoukkueen
kanssa Venäjällä, meille tuli viiden tunnin stoppi Pietarissa. Muut lähtivät kiertelemään
kaupungille, mutta minä menin venäläisen taiteen museoon.
Koivisto korostaa liikunnassaan monipuolisuutta. Palloilulajien pelaamisen ohella hänet voi
bongata esimerkiksi hiihtoladulta tai Ouluhallista.
– Ouluhallissa nostelen painoja, teen erilaisia hyppyharjoituksia ja juoksuvetoja tai vaikka
heitän kuntopalloa. Aina vähän eri juttuja, ettei tule aina tehtyä yhtä ja samaa.
Koivisto korostaa, että hänen tapansa urheilla on vain hänen tapansa.
– Ei kaikkien tarvitse olla himourheilijoita. Olennaista on, että jokainen löytää itselleen
mieluisia liikkumisen muotoja. Sen tietää, miten käy, jos on tekemättä mitään.
Erityisesti Koivisto on huolissaan nuorista, jotka eivät ole minkään ohjatun
urheilutoiminnan parissa.
– Näitä väliinputoajia tekisi mieli jotenkin auttaa.
Viime ajat ovat tuoneet Koivistolle paljon menestystä. Golfin Suomen mestaruuden lisäksi
hän oli kesällä voittamassa Iltatähden mukana jalkapallon M70-sarjan Suomen
mestaruutta.
Maaliskuussa tilille napsahti ensin salibandyn M70-sarjan Suomen mestaruus Merikoski
SBT:n pelaajana ja SM-turnauksen pistepörssin kakkosena. Jutun alussa mainitusta
kaukalopallon ikämiesten SM-turnauksesta Koivisto kotiutui toissa viikonloppuna SM-
hopean (M70) ja -pronssin (M65) kanssa.
– SM-kullasta minun pitää tarjota aina kakkukahvit porukalle, jonka kanssa kokoonnumme
säännöllisesti porisemaan.
Mutta onko vielä jokin uusi laji, jossa Koivisto haluaisi testata tasonsa?
– Ouluhallissa Pyrinnön kaverit ovat sanoneet, että minun kannattaisi kokeilla
yleisurheilua. Viime vuonna hyppäsin korkeutta 140. Se olisi kuulemma riittänyt SM-
mitalille. Tiedän, että tänä vuonna Oulussa käydään senioreiden SM-kisat. Vähän kutittelisi
katsoa, miten siellä kävisi.
Toisin kuin moni muu ikätoveri, Koivisto ei ole tarvinnut tekonivelleikkauksia. Toki
pelikentillä on matkan varrella kolissut ja keho ottanut välissä osumaa, mutta se kuuluu
asiaan. Pikkukolhut paranevat.
Leveä hymy kertoo, että Koivisto nauttii liikunnantäyteisestä elämästä jokaisella solullaan.
– Tavoite on, että jatkossakin saisi itse solmittua kengännauhansa.
FAKTA
Viikko täynnä toimintaa
Urheilumies Miikka Koivisto kirjasi ylös viikon liikuntatapahtumansa.
Maanantai. Aamupäivällä ensin tunti jalkapalloa ja sen jälkeen tunti kaukalopalloa.
Tiistai. Kuntoilua Ouluhallissa pari tuntia (juoksuvetoja, hyppyjä ja punttien nostamista).
Illalla tunnin kävelylenkki.
Keskiviikko. Puoliltapäivin tunti salibandyä, myöhemmin tunnin kuntosaliharjoitus
Ouluhallissa.
Torstai. Tunnin kaukalopalloharjoitus.
Perjantai. Tunti jalkapalloa aamupäivällä. Iltapäivällä puolentoista tunnin
kuntosaliharjoitus.
Lauantai. Jääkiekkoharjoitus jää takareisituntemuksen vuoksi välistä. Hiihtoa tunti ja vartti.
Sunnuntai. Aamulla tunti kuntosalilla. Iltapäivällä tunnin ja vartin hiihtolenkki.
